Näkyväksi tuleminen
Elämä on paras opettaja, joten mainitsen joitakin keskeisiä tapahtumia ja kokemuksia tässä elämän tuntemisen prosessissa. Voit lukea kaiken tai siirtyä tekstin loppuun, joka kiteyttää ja muistuttaa meitä elämän opeista kohdassa TÄNÄÄN.
NUORUUS
Vartuin luonnonläheisessä Vuosaaressa, joka oli -70 ja 80 – luvulla turvallinen ympäristö kasvaa. Asuimme kerrostalossa, jossa oli paljon lapsia, joten yksin ei tarvinnut jäädä. Tarha ja kauppa sijaitsivat kotitalon alakerrassa, koulu ja muut palvelut olivat kadun toisella puolella. Kotona oli isä, äiti ja sisarukset mutta lapset eivät saaneet näkyä ja kuulua. Opin kääntymään sisäänpäin ja elämään näkymättömänä lapsena. Se oli yksinäinen maailma, johon kuului paljon suojautumista elämältä ja ihmissuhteilta. Kuten lapsilla on tapana, vihaa kierrätetään kiusaamalla muita. Olin kiusattu mutta myös kiusaajan roolissa, jossa henkinen väkivalta oli mukana, kunnes olin saada kunnolla turpaani.
Valmistuin ylioppilaaksi Vuosaaressa 1987. Pääsin opiskelemaan Lahden muotoiluinstituuttiin 1990, mutta keskeytin opiskelut muutaman kuukauden jälkeen. Tein töitä erityiskoulussa, joka oli naisvaltainen yksikkö. Opin työyhteisön dynamiikkaa, pedagogiikkaa, vallankäyttöä, näkymättömiä tekijöitä, ihmisten kohtaamista ja vastuun kantoa toisesta ihmisestä, kunnes oli taas aika muutokselle.
Valmistuin artesaaniksi Savonlinnasta 1997. Valmistin toiminimen puitteissa liikelahjoja yrityksille ja pidin työpajoja vankilassa. Kohtasin vankilan työpajalla nuoren miehen, joka oli aikoinaan varastamassa polkupyörääni. Kohtaaminen oli opettavainen näkymä nuoren miehen elämään ja perimän kierteeseen.
ELÄMÄ HERÄTTELEE
Isäni kuoli täyttäessäni 30 vuotta. Asia tuli täytenä yllätyksenä ja tässä tapahtui tähänastisen elämäni suurin jumi, jonka seurauksena kohtasin vaikeuksia käsitellä asiaa.
Elämä menee eteenpäin ja olin seuraavat 16 vuotta rakennusalalla, missä näin uudenlaisia asioita miesten maailmasta. Jos naiset olivat suojelevia ja huolehtivaisia, niin miehet olivat ankaria äijiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ankaruus näkyi karulla tavalla vallan käytössä sekä siinä, miten ihmiset kohtelivat itseään ja muita. Reilua on se, että usein asiat sanottiin suoraan, eikä esimiesten taikka työkavereiden huonoa kohtelua suvaittu. Miehet tiesi arvonsa.
OMAN POLUN NÄKYMINEN
Käydessäni 40 ikävuotta, äitini sai syövän ja teki kuolemaa. Sisarusteni kanssa valmistimme Annelille uurnan sekä arkun ja teimme oman näköistä surutyötä.
Hakeuduin opiskelemaan taideterapiaa ja valmistuin diplomi taideterapeutiksi 2014 Helsingissä Kairon instituutista. Näihin aikoihin jouduin merellä proomulla työtapaturmaan, jonka seurauksena olin menettää vasemman jalkateräni, kun köysi leikkasi sääreni poikki ja aiheutti vakavan avomurtuman. Yksi karmeimpia hetkiä oli lyyhistyä kannelle ja todeta etten pysty kävelemään. Tuska, kipu ja avun odottelu tuntui kestävän ikuisuuksia, kunnes vihdoin pääsin hoitoon.
Maalaaminen, savi, taide, käsillä tekeminen ja puhuminen antoivat mielihyvää sekä välineitä käsitellä kipeitä asioita.
Seuraavaksi opiskelin sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa osaamisalana päihteet ja mielenterveys. Valmistuin lähihoitajaksi Helsingissä 2021, jolloin pahin korona vaihe oli taittumassa.
MENNEEN KÄSITTELY JA ITSENÄISTYMINEN
Ihmisen ydintä ovat tunteet, selkeä ajattelu ja luovuus. Kun emme rajoita itseämme valheilla, voimme elää mielekkäämpää elämää.
Monesti rajoittavia tekijöitä ei tunnisteta ja välillä tulee kompuroitua yksinkertaisilta näyttävissä asioissa ihmetellen, miksi vastassa on este. Näin on käynyt minulle useasti kunnes tilanne pakottaa katsomaan itseään. Huomaan usein, että olen kieltäytynyt katsomasta asiaa ja ottamaan oppia siitä. Ei siis ihme, että asia on uudestaan edessä, kunnes sen kohtaa.
Suuria opettajia ovat vanhempani, jotka vielä haudassakin ovat ohjanneet päästämään irti perimän mukana tulleista ehdollistumisista. Perimän vaikutusta ei voi ohittaa, mutta sen voi nähdä ja ymmärtää, jolloin oivallusta ja itsenäistymistä tapahtuu koko elämän ajan.
HAAVOJEN NÄKYMINEN
Eräs persoonallisuuteeni vaikuttava tekijä liittyy syntymääni alipainoisena, jonka seurauksena minut siirrettiin synnytysosastolta keskoskaapin yksinäisyyteen. Opin elämään pelossa ja jumittamaan pääni sisällä omissa kuvitelmissa. Päässä oleminen tekee minusta jäykän ja elottoman. Tuska on ohjannut minut vähitellen purkamaan kipua kehosta, ja sen myötä käsittelemään häpeää sekä näkymättömyyttä, yksinäisyyttä, arvottomuutta ja valheita liittyen asioihin, ihmissuhteisiin ja elämään.
Huomasin eläväni syntymäni jälkeistä ankeaa tunnemallia vaikka tapahtumasta on vuosikymmeniä. Minulle aukesi hetkessä oivalluksen omaisesti, että olin tiedostamattani kiinni vanhassa tunteessa, jonka vuoksi sain kohdata selittämättömiä pettymyksiä uudelleen ja uudelleen ymmärtämättä syytä. Olin aikoinaan kieltänyt tuntemisen, jotta ei tarvitse kokea epäonnistumisia ja niihin liittyvää häpeää uudelleen. Lapsena tehty päätelmä ei vaan enää toiminut. Tämän asian tajuaminen vapautti minut menneisyyden kokemuksen otteesta.
Nykyään pystyn näkemään arvoa yksittäisissä hetkissä, kohtaamisissa ja elämässä. Kun tunteet ovat saaneet liikkua vapaasti, ovat myös selittämättömät päänsäryt loppuneet. Elämä muuttuu, kun itseään alkaa arvostamaan ja rakastamaan.
POIS PUMPULISTA
Tunnekaavat ja -lukot ovat usein perittyjä ja niitä voi olla vaikea tunnistaa taikka nähdä. Eräs tärkeimpiä oivalluksia on se, etten ole huomannut ottaa käyttöön omaa valtaa sekä voimaa asioihin. Nyt kuulen omaa tunnetta ja voimakkaan äänen. Omavaltaisen yli ei kävellä. Vallan ja vastuun oppiminen on elämän pituinen matka. Kipu ja epäonnistuminen ovat opettaneet heräämään.
TÄNÄÄN
Tärkein oppi on ollut nähdä, tuntea ja ymmärtää illuusiot eli kuvitelmat tai harhat illuusioina, sekä ymmärtää niiden merkitys, jolloin niitä voi hyödyntää välineenä tukemaan elämää. Tietämättömyys illuusioista ja itsensä todellisen olemuksen unohtaminen voi tehdä elämästä kurjaa. Kärsimys on ohjannut minua tavoittelemaan vapautta, vastuuta, iloa sekä onnea. Jos en olisi tuntenut kärsimystä, en olisi oppinut tuntemaan itseäni luojana tämän prosessin kautta.
Näen, että olen itse luonut elämäni tilanteet kokeakseni ja tunteakseni itsestäni suurimman kuviteltavissa olevan version, sen puolen jonka haluan sillä hetkellä kokea. Kun asiat, eivät aina mene toivotulla tavalla, niin voin antaa kokemukselle oman merkityksen ja luoda uuden kokemuksen. Se on hyvin lohdullista, sillä aina tulee uusi mahdollisuus. Me jaamme tämän saman kokemuksen elämän viitekehyksessä kaikki yhdessä, sillä olemme kaikki yhtä.
Oma tunne antaa totuuden, ihmisarvon, voiman ja äänen. Oma ajattelu antaa itsenäisyyttä sekä selkeyttä tuntea ja toimia tässä maailmassa, joka näyttää erilliseltä, mutta joka on kuitenkin meidän kollektiivisesti luoma yhteinen kokemus. Me voimme muistuttaa toisiamme elämän tarkoituksesta ja toimia oppaina kun unohtaminen tai harhautuminen tapahtuu.